Onpas nyt sitten ainakin hetkeen taas mukavaa kirjoiteltavaa! Tänään olimme Milan kanssa piiiitkästä aikaa mukana käytännön tunnilla. On ollut tässä juoksuja, sairaslomaa yms. Pieni pelko jo oli, että mites homma tulee sujumaan kun niin mielettömän pitkä aika ollut viime kerrasta! Milan keskittyminen kun ei ole koskaan ollut mitenkään kehuttava.... Nyt kuitenki meni koko treeni ihan mielettömän hyvin, pieniä mokia, mutta hitsit.. Kokonaisuuteen ei voi olla ku tyytyväinen!!

Ensiksi meillä oli naksuttelu-rata, jossa oli erillaisia tehtäviä joita tuli koiralle naksuttimen avulla opettaa. Esineruutu, jossa oli kosketusalusta, "kyltti" jonka tehtävä jäi kaikille vähän epäselväksi, mutta itse odotin että Mila tarjoaa istumista, Koripallon korin läpi pään työntö, sekä pöydälle joko alle tai päälle meneminen.

Kosketusalusta meni aivan loistavasti ekalla kerralla. Mila vähän turhankin nopeasti tajusi idean, eikä ohjaaja ollut naksuttimensa kanssa aina ihan kuusella. Niin ja pirkuna kun se ohjaaja seisoi siellä ruudun ulkopuolella ja heitti ne namit sitten sinne ruutuun ni ku ei niitä tahtonut löytää!! Sydämen paloja ruskealta alustalta, ei mitenkään kovin helppoa! No hyvin kuitenkin meni! Toisella kerralla kun opettaja sitten tarkistit suorituksen niin ei mennyt aina ihan nappiin, koska Mila oli aivan liian innokas. Ei meinannut malttaa odottaa käskyä saatikka tulla sitten pois alustan luota kutusttaessa. Edellisiin treeneihin verrattaessa kuitenkin aivan loistava!! Tuli aina kutsuttaessa, ei tarvinut uhkailla = korottaa ääntä. Niin ylpeä olin tuon rastin suorituksesta että olisin voinut haljeta. Harmi kun sitä ei voinut videoida. Kehujakin saatiin tästä.

Siinä "kyltillä" meni sitten varmaan ihan ok. Tosiaan kun ei oikein ollut varmuutta, että pitikö koiraa vain palkita siitä että kiinnostui esineestä vai odottaa jotain suurempaakin toimintoa. Itse aloitin sitten sillä että aluksi palkkaa tosiaan lensi ihan vain kiinnostuksen osoituksesta, mutta sitten aloin odottamaan sitä istumista ja nopeastihan Mila sitten sitä tarjosi. Opettaja oli tästä istumisesta ymmällään "pitikö sen istua?" tyylillä, mutta kehui kyllä sitten kun Milas en siinä tarkistuksessa tarjosi kolmannella kerralla. (kaksi ensimmäistä palkkaa vain kiinnostuksesta, kolmannessa odotus ja Mila istui!!!)

Koripallon kori- piste olikin sitten vähän mielenkiintoinen juttu. Siinä odotettiin siis että koira työntää päänsä koriin sisälle. Kyseessä oli lasten pieni kori, ei mikään aito koripallokori. Mila ei aluksi meinannut haluta työntää päätään koriin, joutui hiukan avustamaan mitä haettiin--> palkat aina korin sisältä. Tässä sain myös hiukan negatiivista palautetta, koska en vaatinut Milalta aina sitä suurempaa tekoa, eli että se pää olisi kunnolla korissa, vaan saatoin palkita vain siitäkin että kuonolla koski. Lopulta Mila kuitenkin työnsi ihan rohkeasti päänsä koriin ja pitikin sitä siellä, ei siis ongelmaa!! :)

Pöytäharjoitus oli myös hiukan kinkkinen, koska Mila ei meinannut ymmärtää mitä häneltä haluttiin. Halusin siis että Mila menee pöydän alle. Mila ei aluksi osoittanut edes mielenkiintoa pöytää kohtaan. Eli vähän jouduin reunaa kopauttamaan, että sain ensimmäiset naksautukset kiinnostuksen osoituksesta. Sitten typy kyllä hoksasi asiansa  nopeasti, varsinkin kun palkkasi sinne pöydän alle.

Yleisenä kehuna tuli Milan silmien fiksuus. Näkee kuulemma hyvin kuinka sitä älyä on tullut lisää! :) Tämä on meille suurempaakin suurempi kehu!! Koirallani kun on ollut kanan keskittyminen.

Toinen rata koostui sitten peilin edessä sivulle tulon treenistä, peruuttamisesta kahden penkin välistä, seuraamisen käännöksiä esteiden välissä ja pöydän ympäri-> saatiin hyviä kulmauksia sekä tasapainoilulaudasta ja jumppapallosta.

Peruuttaminen meni todella hyvin!! Mila ei ole ennen halunnut tosiaan seisaaltaan peruuttaa, nyt peruutti jopa sivulla, ei vain edessä!! Oli kyllä hieno fiilis!! Ei tarvinut kuin kaksi toistokertaa, että hoksasi!

Kauheena ei nyt tehty noita seuraamisia, koska se vaatii meiltä muutenkin ihan perustreeniä, meinaa olla vähän liian väljää ja nytkään ei ollut katsekontaktia ja ilman namia lopahti kiinnostus todella nopeasti! Tietää siis mitä treenataan!

Tasapainoilusta Mila tykkäsi! Aluksi oli kaveri auttamassa ja pitämässä lautaa vähän paikallaan, mutta lopulta Mila seisoskeli siinä ihan poistiekseen ja tuntui se ihan kivaa olevan!

Sivulletulo treenit kaatui sitten siihen peiliin. Pari hyvää tulosta saatiin kun Mila itse huomasi peilin.. Ja sille pelottavalle mustalle koirallehan siellä piti sitten haukkua ja murista. Kyllä sai nauraa, sekä minä että opettaja ja luokkakaverit. HöpöHöpö koira tuo Mila <3

Sitten teimme vielä pari hakua, mutta  ne eivät enää oikein onnistuneet, koska Mila oli jo kovin väsynyt ja kaiken lisäksi typy pelkäsi opettajaa.. Tosin ei voi koiraa moittia, pelkään minäkin välillä!! No sain kuitenkin jonkinmoisen ilmaisun kun menin itse piiloon ja Mila löysi. Ei siis nyt ihan hukkaan mennyt.

Kaikkein ihmeellisintä oli kun Mila ei karannut toisten koirien luokse kertaakaan, vaikka ei ollut liinassakaan!! Veti ihan ällikäksi, miten kulki vapaana rinnalla ja piti kontaktin. Edes silloin en laittanut remmiin kun olimme vapaalla. Mila pysyi lähettyvillä ja tuli välittömästi luokse kutsuttaessa, jopa sillon kun itse olin nukuksissa ja Mila karkasi noutajan perään, yksi huikkaus ja Mila tuli juosten takaisin!! Joillekin tämä voi olla itsestäänselvää käytöstä, mutta ei missään nimessä meille!! Ensimmäistä kertaa koskaan kun Mila on tullut! Aivan mahtava fiilis!

Tässä vielä pari kuvaa treeneistä. Älkää välittäkö siitä plösöstä ohjaajasta, vaan kahtelkaa vain koiraa :D

Palkkiona nännikumi on mitä mainioin!! Ja tosiaan, Mila ei jäänyt lelunsa kanssa yksin riekkumaan kuten ennen vaan tuli hienosti pyydettäessä luokse. Kerran jouduin turvautumaan toiseen leluun... Uskomatonta...

Tästä näkee tuon epäonnisen koiran kamalan rakenteen.. Onneksi ei menoa haittaa!! Onhan se kuitenkin sellainen asia jota päivittäin miettii... tai oikeastaan sen vaikutuksia noin pidemmälle ajalle

  <3

Niin ja tässä kuva siitä pelottavasta koirasta siellä peilissä!! Hiukan tomerana sitä pitää komentaa!!

 

Kiitos Marille taas kivoista kuvista!