Tänään oltiin sitten pitkästä aikaa taas käytännöntunnilla. Aluksi mentiin hallille tokoilemaan, harjoittelemaan ohituksia ja ilmaisua. Mila oli hieman poissaoleva, olisi liina ollut taas tarpeessa. Karkaili vähän väliä tekemään pienen rundin, mutta palasi kyllä todella hienosti kutsusta luokse. Keskittymisessä olisi nyt kuitenki siis roimasti parantamisen varaa. Ovathan nuo treenit toki koiralle todella raskaita, nytkin teimme 5 eri pistettä, jossa kaikissa oli kontaktia ja koiran kovaa keskittymistä. Milan suorituksiin olen kyllä tyytyväinen. Takapään käyttö on hieman heikkoa noissa seurauksissa, mutta eipä me sitä kauheasti olla treenattukkaan. Käännökset siis menevät vielä heikoisti, Mila karkaa kauemmas tai meinaa jäädä alle. Pujottelun seuraamalla taitaa kyllä ihan hyvin, mutta suorat kulma-käännökset tökkivät. Toisaalta taas sivulle tulo on erittäin mallikas, varsinkin kun sitä tänään vielä peilin kanssa hiottiin, tästä saimme myös kehuja. Hyppy luonnostui myös hyvin mallikkaasti, odotti hienosti käskyä ja lähti vauhdikkaasti. Rohkenin jopa kokeilemaan kerran, että jätin lelu palkan maasta (palkka lentäisi vasta omasta kädestä), mutta sille taitaa olla vielä hieman liian aikaista, koska kesken hypyn näki oikein että Milan keskittyminen herppaantui ja alkoi etsimään palkkaa ja seuraava hyppy olikin sitten hieman ponnettomampi. Teki molemmat hypyt kuitenkin, vauhti vain heikompi.  Lopuksi teimme vielä ilmaisun harjoituksia, Milallahan tämä on hieman heikohko ja nyt veti oikein pohjat... Menin itse piiloon, jotta saisin vihdoin tuota haukkua yhdistettyä henkilöetsintään. Mila kävi hyvin pikaisesti tsekkaamassa että oli löytänyt minut ja jatkoi sitten nuuskimista ympäriinsä- liina siis olisi taas ollut kova sana!! Pitkästä aikaa poistin sen treeniliivin taskusta. Noh.. kotiläksyä siis tuli. Ilmaisu tulee saada vahvemmaksi eikä koira saa lähteä maalimiehen luota huitelemaan muualle.

Hallilta  tulimme sitten koululle tekemään vielä esine-etsintää ja verstaamme pintoja. Mila teki yhden ihan ok etsinnän. Nuuski kyllä hienosti ja kaikki koneet ja nurkat käytiin kyllä haistelemassa, mutta oli varmasti löytänyt esineen aikaisemmin, mutta ei sitten oikein tuntunut hoksaavan että tämä se oli, koska lopulta kun tuli se suussa niin oli hieman epävarman oloinen, eikä lainkaan riehakas itsensä. Noitten hakujen kanssa täytyy siis tehdä hieman työtä ettei voi ottaa niitä noin ylimalkaisesti.

Lopulta kävimme siis viellä verstaamme pinnoilla- siinä vasta homma mistä Mila tykkää! Saa ihan luvan kanssa tutkia kaikki mahdolliset kolot ja saa siitä vielä palkkaakin. Ei mitään arkuutta oli sitten kyseessä metallipöytä, lattiakaivot, työkoneiden vierusta/päällynen, pikkuiruiset onkalot jne. Kaikki mennään tutkimaan häntä pystyssä! Hienoa seurata Milan tällaista työskentelyä! :)

Tässä pääisäisen aikaan heräsi myös pieni epäilys, että olisiko Milalla ollut pienet valeraskauden päällä. Hyvin lievä on kyllä ollut, mutta pesää on rakennettu oikein urakalla. Päiväpeitteet, pyykeet, omat peitot on pöyhitty kyllä moneen otteeseen ja huolellisesti, erästä pehmolelua on pitänyt myös hoivata- kuitenkaan muodostamatta minkäänlaista "pakkomiellettä" pentuun vaan on se välillä unohtunut ja kelvannut leikkiin ja riepotettavaksi, mutta sitten tietysti pesään kantaen ja hoivaten kuntoon :) Nyt tuon pesän rakentaminenkin on tänään jo hiljentynyt ja lelun hoivaaminen jäänyt huomattavasti vähemmälle. Liekö valeraskautta ollut vai vain jokin vaihe. Juoksut olivat siinä tammi-helmikuun vaihteessa.

Mila on myös alkanut löytämään omaa luonnettaan takaisin. Talon koiria ei tarvitse enää komentaa 24/7 vaan voi jopa riehakkaan noutajan kanssa pistää ihan riehakkaaksi painiksi ja juoksuksi. Eräs kämppikseni on myös Milaa ihan ilman syytä jänskättänyt ja nyt sitten on taas alkanut uskaltautumaan lähelle. Olisiko nuo ensimmäiset juoksut sitten kuitenkin pyörittänyt koira paran päätä näin urakalla?

Lenkkeilystä voidaan taas paremmin nauttia kun tiet ovat sulaneet ;) Rapa tien reunustoilla ei häiritse yhtään niin pahasti mitä vesilammikoit :D