Onhan taas mennyt tämä arki nopeasti. Pääsin työharjotteluun, joten ollaan Milan kanssa nyt ihan uuden tilanteen eessä oltu. Tähän asti ku ollaan oltu päivittäin kaksistaan ja touhuttu paljon, nyt taas paukut illalla vähäsen vähissä joten kaippa me nyt ollaan siinä "normaalissa" touhuamisessa. Mila on osannut hyvin olla yksin päivittäin sen reilu 6 tuntia.

Suurimman haasteen alla on meillä nyt tässä ollut ohitukset, remmissä vetämättä kulkeminen ja melkein mahdottomuudeksi koettu seuraaminen. Ohitukset olen yrittänyt nyt tarpeeksi ajoissa ennakoida ja pyytää Mila ottamaan kontaktia, se välillä onnistuu mahtavasti ja saa mennä pyörät ja koirat ohi poistiekseen, välillä taas haukutaan ja riekutaan remmissä kuin viimeistä päivää. Seuraamisen olin melkein jo luovuttanut kunnes juttelin taas itseäni viisaamman koiraihmisen kanssa. Lopetin niiden kärrynpyörien tekemisen että saan milan huomion ja otin tehokkaamaan keinon käyttöön-Lelun! Löysin alennuksesta hiiren jota Mila jumaloi ja seisoisi vaikka päällään sen vuoksi. Otin sen sitten pois yleisestä käytöstä, joten leikitään sillä Milan kanssa vain yhdessä silloin kun opetellaan seuraamista. Johan ottaa tyttö kontaktia!! "anna,anna, kato mä teen kärrynpyörän, ANNA" "ai seuraamalla ja mammaa tapittamalla mä saan sen, okei!" Uskomatonta miten nopeasti nyt ollaan edetty. Tosin otettiin ihan suosiolla takapakkia ja harjoitellaan sisällä ja parvekkeella.

Enpäs hoksannut katsoa miten olen Milan kasvamisia tänne ilmoitellut (en osannut tehdä erillistä osiota sille) mutta Mila painaa tällä hetkellä reilu 4 kiloa ja on 26cm korkea. Mila oli yhdessä vaiheessa hiukan pullukka, mutta nyt on taas timmissä kunnossa. Syykin löytyi, mies antoi melkein puolet liian paljon ruokaa :) Herkkuja oli tippunut myös kiitettävästi. Keksit laitettiin kaappiin ja laskettiin ruoka-annokset kohdalleen. Onneksi taas itseä viisaampi neuvoi että ruokapakkauksen annoskoot ovat täysin suuntaa antavia sekä hiukan liioiteltuja, uskalsin siis vähän antaa vähemmän mitä neuvotaan ja johan näyttää koirakin taas paremmalta. Milan pöyheä karva vain hämää usein silmää, tunnustelemalla vaikuttaa kuitenkin nyt omaan silmään hyvältä :)

Punkkikausi on myös alkanut! Punkkipanta hankittiin, mutta ei ole kauhean korkealla odotukset, en oikein luota näihin tuotteisiin. Hinta ei kuitenkaan päätä huimannut joten kokeillaan nyt. Enpä kuitenkaan haluaisi niitä pirulaisia Milaan vieraisille.

Onhan vappujakin vietetty. Milan kanssa käytiin eilen haistelemassa keskustan hälinää. Ajoitettiin menemisemme niin aamuun ettei kaupungin vilske vielä päätä huimaisi. Istuttiin keskustan penkille ja vain katsottiin. Mila oli aluksi ihan sekaisin, kaikkia olisi pitänyt päästä moikkaamaan, ulisi, vikisi ja häsläsi. Suhteellisen pian kuitenkin tajusi, että siinä istutaan eikä muuta voi. Pieni lenkki tehtiin myös kävellen, mutta silloin taas kierrokset nousivat vähän liikaa. Pitää ottaa asiakseen että tehdään kaupunki reissuja enemmän. Ne kaipaavat nähtävästi treenausta.