No niin.. Jos nyt koittaisi vähän kertoilla meidän arjesta. eli elämäntilanne muuttui ja tässä taloudessa asustelee enään vain kirjoittaja itse ja Mila. Mies päätti vaihtaa maisemaa. noh... kyllä me tytöt pärjätään!

yllämainitun tilanteen johdosta meillä on menty takapakkia sisäsiisteyden kanssa. Paperit olleet jo pitkään poissa ja vain silloin tällöin vahinkolirut päässeet. Nyt sitten saakin olla sohvien takaa, sängyn alta etsimässä pisuja ja aina saa jalkoihinsa myös katsoa kun tyttö käy mitään ääntä päästämättä lirauttamassa johonkin. Pahinpana vaiheena Mila stressasi niin että olohuoneesta löytyi 3 kakkaa sekä 5 pissaa. Nyt vähän saatu kuitenkin tilannetta hallintaan.

Mila myös kovasti vahtii minua. Esimerkiksi eilen kun ovemme takaa meni nuorisolauma joskus iltasella ohi, ei meillä nukuttu kunnolla koko yönä kun Mila oli sitä mieltä että sieltä varmasti tulee mörkö. Enään ei auta rauhoittelut tai yritykset kääntää mieli muualle. Mila on sitä mieltä nyt että mamma tarvitsee suojelua ja hänen täytyy se suojelu hoitaa. Tämäkin toivon mukaan palaa normaaleihin uriinsa kunhan saadaan aikaa lisää.

Treenaus hiukan jäänyt, mutta pientä päivittäistä aivotyötä tuo durasell-pupu vaatii. Nyt kovasti koitetaan saada sivulle meno ja seuraaminen hiottua sen näköiseksi kun sen pitäisi. Mila kun meinaa vähän lintsata eikä liike ole läheskään joka kerralla puhdas.

Nyt kun ollaan todettu, että meidän tytteli ei ole mikään vesipeto, osti Milan mummo pienelle pelastusliivit. Ja Mila tykkäs! Vielä ollaan menty vain kuivaharjoittelulla, mutta kyllä kulki tyttö polleena uuttuuttaan kiiltävät liivit yllään. Ne oli Milan mielestä ehdottomasti se maailman mukavin keksintö. Mamma ei ehtiny kameransa kanssa koskaan hyvään asentoon, mutta laitetaan nyt jonkimoinen kuvatus pienen ilosta.

Valitettavasti en saanut lainkaan hyvää kuvaa siitä kun Mila innoissaan talutti itseään tuosta edessä olevasta soljen pätkästä. Kyllä oli kuitenkin naurussa pitelemistä!!

Viime perjantaina olimme ystävämme luona kyläilemässä. He omistavat 13w. partacollien sekä pitkäkarvaisen collien sekoituksen. Oli ihana nähdä miten vanhaherra virkistyi tämän meidän raketin tulosta, eikä hermostunut missään vaiheessa Mila häsläämiseen. Ja kyllä nautti Milakin! Jotenki se oli superhuippua ku toinen vain seisoi paikallaan ja sitä sai juosta ympäri! Vanha herra kun ei enää kuitenkaan oikein kilpajuoksusille jaksanut. Kaivoipa Mila myös pari "upeaa" kuoppaa pihalla olevalle multapläntille. Höpsönä uintikammoinen tyttöni oli myös tulossa "pelastamaan" minut paljun vaaroilta. Onneksi ilta oli siinä vaiheessa jo aika pitkällä joten sain helposti Milan uskomaan että pärjään yksinkin, joten Mila käpertyi toisen ystävämme syliin ihan rauhassa nukkumaan.

Laitetaanpas vielä yksi kuva pentutreeneistämme.

Tässä ollaan juuri tultu sivulle ja koitetaan lähteä seuraamaan.