Mila täällä moi!

Sain vihdoin ja viimein suostuteltua tuon mamman siihen että mä saisin  itte kirjottaa tänne mun mietelmiä.. Mä oon siis Mila, mulla on pian 1w synttärit ja oon toooosiii iso ja reipas tyttö. Ensin mä voisin kertoo ihan meijän perinteisiä kuulumisia, tuo mamma ku käskee niin tekemään. Elikkäs ollaan kovasti treenailtu sellasta tokoo, eniten paikallamakuuta, liikkeestä seis ja seuraamista. Mamma sanoo että alan jo edistymään ja se ei kuulemma ihan menetäkkään toivoonsa että musta saatais joskus ihan oikee toko-koira, mitä se sitten tarkoittaakin. Mun mielestä tuo ihme tokoilu on aika tylsää, siinähän vaan kävellää ja maataan, välillä istutaan ja seisotaan. Se on myös rasittavaa ku siinä joutuu käyttään niin paljo päätään- eihän sitä muuten tiiä mitä liikettä se mamma nyt tahtoo. Onneks toi mamma on haka keksimään kivoja leikkejä aina tietyn liikkeen jälkeen, varsinki nyt on kivaa ku mummi osti mulle uuden lelun, jolla saan leikkiä vaan silloin ku teen jonku liikkeen oikein! Aika jänskää, mutta kyllä se lelu on sitten vaan ihana! Niin ja meillä on ollu nyt myös syysloma, me ku opiskellaan yhessä sellasessa koirakoulussa- ajatelkaa, mä myös! Niin ja siis nyt ku on ollu lomaa ni me ollaan käyty toooosiii paljon metsässä juoksemassa, mä siis juoksen- mamma yleensä vaan kattelee lintuja tai puita tai leikkii sen ihme kameransa kanssa. Mä oon ollu tosi tyytyväinen ku oon saanu purkaa energiaani, mamma sanoo että oon taas käyttäytynytkin paremmin, harmittelee aina samaan lauseeseen että ei tunne vielä niitä toisen paikkakunnan mettiä niin paljon että siellä tulis mun kanssa käytyä. Mä oon sitä mieltä että tutkimaan vaan, niihän me tutustuttiin näihinki lenkkimaastoihin. Saa nähä ottaako se mun neuvosta vaarin.

Lenkkeilystä pitää varmaan kans mainita. Remmissä kulkeminen kun ei ole kauheen kivaa, meidän kummankaan mielestä. Mä oon alkanu liikkumaan paljon mammaa nopeemmin, tai siis haluisin kulkee ja sillon se pirskatin remmi kiristyy ja kaulapanta kuristaa mua ja mamma pysähtyy- ihan ihme meininkiä! se ei siis millään hoksaa, että mä vedän just sen takia, että päästäis nopeemmin eteenpäin, en sen takia että pysähdyttäis! Ja kaikkein turhauttavinta on että se seisoo paikallaan niin kauan että MÄ siis MÄ otan askeleen sitä kohti- epäreilua musta. Se vaan selittää että kaikkia keinoja ollaan mun vetämisen estämiseks jo koitettu eli palataan alkuun ja koitetaan sitä kaikkein yksinkertaisinta. Mun mielestä kyllä yksinkertasinta olis että ei käytettäis remmiä olleskaa, eipä se sitten vois kiristyäkkään.. Mamma ei tosin jostain kumman syystä innostunu tästä ajatuksesta.

Sitten ilosiin uutisiin! Mammaan on ottanu yks täti yhteyttä ja sillä on mun veli! Siis mun ihka oma veli! Aika jänskää mun mielestä! Mamma otti mut syliin ja näytti tältä koneelta kuvan siitä- ollaan me vaan saman näkösiä! Ei voi ku sanoo että komee otus, se mun veli! <3 Nyt noi meijän omistajat vaan vaihtelee kuulumsia meistä, vertailee- tai niin mun mamma sano. Mitäs meitä vertailemaan- yhtä söpöjä ollaan molemmat ja eikös se oo tärkeintä. Olis aika huikeeta jos joskus tehtäis treffit, voisin opettaa sille kaikki mun osaamat temput!

Mutta nyt me lähetään lenkille, tai niin toi mamma komensi. Tänään on yks niistä harvoista päivistä ku mua ei yhtään kiinnostais!! Siellähän sataa!! Sitte joutuu tassujen pesulle! YÄK! Noh.. pakko kai se on mennä, mut varmasti hyppään sitte isoimpaan kuralammikkoon minkä löydän!

niin, sen mamma vielä käski kirjottamaan, että jostain kumman syystä kuvien lisäys ei oo viimeaikoina onnistunut- siksi ei oo kuulemma päivityksiäkään tullut kun on koittanut selvittää tätä ongelmaa. Lupas laittaa ison pläjäyksen sitten niitä kuvatuksia kun saa homman pelittämään!