Niin se syksy vain tuli ja samalla viileät ilmat jolloin on mukava lenkkeillä ja vielä ihanemmat usva aamut jolloin ei millään malttais tulla aamulenkiltä sisälle ja kouluun. Kyllä sen itsestä ja omista jaksamisista näkee, että on täysin syksyn ihmisiä. Milan kanssa illat venyy aina pimeälle jolloin vasta lähdetään ulos ja aamulla heti varhaisella ponkaistaan sängystä että ehditään vielä usvasta nauttia. Kameran kun muistaisin vielä joku aamu ottaa mukaan niin johan tulisi nättejä kuvia. Toki nuo aamuherätykset johtuvat koulustakin, vapaalla nukutaan vähän pidempään.

Noh, nyt on koulussa ollut milan kanssa ensimmäiset käytännöntunnit. Tehtiin TASO-koe, jossa siis opettajat vain katsoivat missä vaiheessa kukin on kouluttajana ja oman koiransa kanssa. Olisin voinut vajota maan alle, niin huonosti se meillä Milan kanssa meni. Typy päätti näyttää kaikki huonot temppunsa opettajille. Nojaa, seuraavassa  kokeessa voidaankin sitten loistaa ;) Tehtiin myös ensimmäinen ns. kunnon jälki. Ei sekään oikein luistanut, mutta nyt ollaan sitten harjoiteltu sitä tiiviisti niin johan alkaa sujumaan. Kyllä Mila edelleen skippaa pari askelta, mutta paljon tarkemmin ja intensiivisemmin työskentelee mitä ekoilla kerroilla. Olimme myös tunnilla jolloin käytiin vain läpi kontaktia, sivulle tuloa sekä luoksetuloa. Nämä harjoitukset menivät meillä ihan hyvin, paitsi että huomattiin kavereiden kanssa, että Mila ei tule sivulle hyvin vaan jää aina vinoon. Sitä onkin nyt sitten treenattu ja nyt se alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Seuraavaksi aletaan hiomaan seuraamista hyväksi. Olemme Milan kanssa alkaneet myös käyttämään naksutinta koulutuksessa. Huomasin vain että se olisi paljon kätevämpi esim. kontakteissa jotta palkka tulisi juuri oikealla hetkellä. Illat ovat siis koostuneet enemmän tai vähemmän treeneistä. Niin ja kävimmehän me eräällä tunnilla tutustumassa koulumme verstailla erillaisiin pintoihin ja paikkoihin. Mila ei ollut moksiskaan, paimensi vain luokan muita koiria, pinnalla tai paikalla ei näytä olevan väliä. Samalla tunnilla teimme noissa verstaan tiloissa esine haun sekä ihan ihmis haun. Molemmat olisivat voineet mennä paremminkin. Esineessa mila lähti innoissaan hakemaan ja löysi lelun nopeasti, mutta ei sitten tuonut sitä luokse vaan jäi itsekseen sillä leikkimään-> tämä treenin alla ja kun itse menin piiloon ei Milalla ollut enään kovin paljon intoa mukana vaan tuli luokse ja oli vähän, että "nojoo.. siinähän sä jo olitkin" Tätä emme ole ehtineet kokeilla sen tunnin jälkeen.

Kannukseen muuton jälkeen on Milalle tullut eroahdistuksen oireita. Yksinolon olemme saaneet paremmaksi, mila käy kerran, pari haukahtamassa ovella ja rauhoittuu sitten, mutta auta armias jos olen näköpiirissä, mutta en Milan luona. En ole tuota typyä sellaisena koskaan nähnyt. Pennusta lähtien on aina innoissaan lähtenyt ihan kenen tahansa matkaan eikä mammalla nyt ole niin ollut väliä. Uusi paikka on kuitenkin nähtävästi nyt tuonut turvattomuuden tunnetta, eikä meillä ole ollut oikein aikaa tähän panostaa, koska aikataulut ovat tiukat. Kuitenkin aina pikkuisen kämppisten kanssa ollaan koitettu Milaa tähän totuttaa. huonolla menestyksellä vielä...

En ole saanut eläinkääkäriämme kiinni, joten Milan jaloista ei ole vielä mitään uutta tietoa. Liikkumisessa tulee hyviä ja huonoja päiviä, mitään kaavaa ei ole vielä löytynyt. Pieni hierominen ja venyttely tuntuu kuitenkin aina vähän helpottavan.