On tämä elämä tuon koiran kanssa yhtä älypeliä. Saa kyllä omaa päätäänsä käyttää... Tuo Milan käytös ulkona on hieman parantunut, ei ole enään niin paineessa mitä oli reissuni jälkeen, mistä lie johtui, siitä ei ole tietoa. Nyt saattaa koko lenkki mennä ihan nappiin, ohituksineen kaikkineen, paitsi jos tulee jotain "erikoista" vastaan, milloin se on mopo, toinen koira, mummon tuulipuku ja kävelysauvat... Joskus Mila päättää että tuo on mörkö!! Ja sen jälkeen jos typy on jonkun kohteet kokenut pelottavaksi, meinaa koko loppu lenkki olla jännittämistä ja "puff" ääntelyä... Namit eivät tällöin kelpaa, ei suunnan vaihto, leikki... enemmänkin olen huomannut että jos Mila tuijottaa mörkö-katseellaan jotain, on parempi minun olla lainkaan huomioimatta... Pienikin reaktio ja Mila oikeasti luulee että tuo on pelottava, oli se sitten positiivista huomiota tai kielto. Siinä ei auta kuin huomaamattomasti koittaa mennä vähän penkareelle ja toivoa että Mila ei rähise. Todella hieno asenne, mutta nyt olen huomannut että se on paras, liekö typyllä jokin mörkökausi menossa, kaikki johon reakoidaan ovat automaattisesti pelottavia. Ollaan me myös ihan vain vietetty aikaa pyörätien varrella istuen ja samalla syöttänyt Milalle ihan roppakaupalla namia ja leikkinyt lempilelulla, ja ihan vain hengailtu... Harmi vain että on ollut niin märkää ja nyt tulee lunta, joten tämä harjoitus ei ole enään kovin miellyttävä. Noh.. eiköhän tämän kanssa pärjätä, toivon vain että kuuluu tähän pian 1w. Ikään :) Juoksuja ei vain vieläkään kuulu eikä näy... niitä odotellessa....

Treenit tuolla koulussa ovat menneet hyvin ja huonosti. Haussa tuo koira on ihan lyömätön!! Tai siis itse olen niin positiivisesti yllättynyt tästä, onhan sitä aina parempiakin, mutta eipä me niihin verrata, olen vain tyytyväinen meidän edistykseen. Vielä kun saisin Milan ilmaisemaan maalimiehen ni johan alkais pelittämään. Tällä hetkellä Mila ilmaisee murisemalla! Ei uskoisi että tuon haukkumaan saaminen olisi vaikeaa jos tulee meille ja soittaa ovikelloa.... johan räksyttää!! Mutta  eihän sitä nyt käskystä voi haukkua ;) Tämän treenaminen on kuitenkin vain hassua, niin hupaisan näköinen tuo tyttö on silloin!! Peruuttaa, murisee, kääntelee päätä (*mille tässä muristaan..*) yms. Muita työn alla olevia treenejä ovat nyt naksulle täysin ehdollistaminen, naksun avulla kosketusalustaan koskeminen---> valojen sammuttaminen joskus hamassa tulevaisuudessa, peruuttaminen ja jalkojen välistä pujottelu sekä nenän pyyhkäisy. Eli temppukoiraa ollaan tuosta tekemässä :) Ei kun oikeasti nuo edellä mainitut ovat koulun puolesta tulleita tehtäviä joiden avulla opettelemme eri koulutustapoja. Nenänpyyhkäisy opetetaan esim. välineen kautta eli teippi tai pompula nenään, jolloin koira automaattisesti pyyhkii sitä pois -> palkka. Mila ei voi sietää tätä!!! Teipin tai pompulan nyt nähdessään siirtyy kyllä kiireellä takavasemmalle. Hyvä treeni kuitenkin, koska emme ole koskaan temppujen opettelussa käyttäneet mitään tällaista vaan olen käyttänyt houkuttelua tai odottanut että Mila itse tarjoaa halutun toiminnon. On se hyvä osata tällainenkin tapa.

Milan liikkuminen on käynyt myös helpommaksi!! Ulkopuoliselta kun olen kysynyt niin enään ei eroa kyllä huomaa, opettajankin sitä katsoi!! Toivottavasti oli siis vain jotain kasvuun liittyviä kipuja ja vaikeutta. Pianhan tuo on oikeasti sitten iso tyttö!! 9.12. on ekat synkkärit :))

seuraavista kuvista saan kiittää kämppistäni Maria :)