Täällä sitä on taas kasvettu tohinalla. Paino ei mitenkään suuresti ole noussut, mikä on vaan hyvä koska aikuispainoa odotellaan olevan korkeintaan 10 kiloa. Meidän vaaka näyttää 4 kiloa, mutta huomenna mennään taas Tapiolle ja saadaan ne ns. viralliset lukemat.

Viime viikolla vietimme synttäreitä oikein olan takaa :) Molemmilla sekä minulla ja avokilla tuli vuosia täyteen, joten vieraita kävi kahvilla useampana päivänä. Ihan hyvin meni sukulaisten tapaamiset. Jäähylle jouduttiin laittamaan vain kun 2-vuotias pikkusiskoni tuli käymään, eikä Mila millään ymmärtänyt ettei saa hyppiä ja leikkiä tytön kanssa niin riehakkaasti mitä yleensä (pikkusiskoni siis vielä aristaa koiria) Lauantaina myös kavereiden tapaaminen meni hyvin, tosin uskon että siinä hyvänä esimerkkinä vaikutti Milan vanhempi koirakaveri Pinja. Mikäs siinä touhottamaan jos kerran toi toinenki ottaa vaan rennosti?

Mitä enemmän mila kasvaa, sitä enemmän luonnen luonnollisesti muodostuu ja Mila on kovapäinen kaveri! Uskomaton miellyttämishalu silloin ku tehän jotain hauskaa, mutta rautalangasta saa kyllä useaan otteeseen vääntää asioista jotka on kiellettyjä! Eipä siinä kuitenkaan, uskomaton pentu on silti osaamistensa kanssa! Nykyään sitä osaa jo asennoitua takapakkeihin. Hammasta purren vaan keksitään sitte aina välillä oikein porukalla että miten joku tilanne hoidetaan.

Mila on myös itsenäistynyt mukavasti. Pentuna kulki kokoajan jalan vieressä ja itki sohvanki vieressä sydäntä raastavasti jos ei jalan vieressä saanu torkkujaan ottaa. Leikittämässä olisi myös aina pitänyt olla. Nyt leikki sujuu mukavasti myös yksistään ja voi sentään ku sitä on mukava seurata! Tyhjät limsapullot ovat meidän talossa parhaita leluja ja kyllä ne saakin kyytiä! Toinen lempilelu on naru jonka päässä on tennispallo, sitä on sitten vietävän mukava retuuttaa. Nukkumapaikat on myös hienosti löytynyt muualtakin kun jalan vierestä. Kyllä sitä edelleen syliin tai jalan viereen tullaan tuhnuttaan jos mahollisuus on, mutta jos jalan nostaa sohvalle, siirtyy tyttö vain nätisti omaan säkkituoliinsa.

Vapaana olemiset menee hienosti, remmissä pitää aina välillä yrittää riekkua, mutta oonpas nähny ihan aikusia koiria jotka kulkee paljo huonommin remmissä mitä tämä meidän 16 viikkoinen natiainen.

Pentukouluun olisi myös sitten nyt tarkoitus suunnata kun kerran rokotukset alkavat olemaan pian voimassa. Mukava, että pääsee sitten kunnolla morjestamaan muitakin pentuja. Ja saapas sitten ihan realistisen käsityksen, että missä pitää Milan kanssa vielä tehdä töitä kun saa ammattilaisen mielipiteen. Ruokailun kanssa ollaan vähän sormi suussa, ku en osaa tyytyä vaan yksinkertaseen "markettisapuskaan" osaamista ei kuitenkaan vielä muuhun ole. Pitää rimpauttaa tutulle joka kyllä osaa asiansa koiran ruokinnassa, on vain aina jääny. Hyvällä ruokahallulla se royal canin kuitenkin kupista alas menee.