Taas on mennyt aikaa, mutta ei ole ollut mitään uutta kirjoitettavaa. Mila on sopeutunut todella hyvin uuteen asuntoon, mitä nyt aluksi piti vähän vahtia uusia ääniä ja on herkempi haukkumaan ovikelloa mutta muuten loistavasti. Ruokahalu meni myös hetkeksi, mutta alkaa taas palautua normaaliksi. En tosin keksi että mitä aletaan keksimään kun Mila oksentaan nykyään todella usein. Nappulaa voisi vaihtaa ja tarkoitus olikin vaihtaa kun aikuisruokaan siirrytään, mutta jotenki mietityttää olisiko kuitenkaan syy nappulassa? Mitään uutta tai erikoista olen yrittänyt olla antamatta. Ruoho toki maistuu näin kesällä, voihan sekin vain olla syynä. Seuraillaan ja rauhoitellaan mahaa lisää.

Tässä on itse ollut tiiviisti töissä ja koittanut saada asuntoasioita hoidettua eli treenaamiset ja kaikki ekstra kivat on jäänyt lähes kokonaan pois. Sen myös näkee. Mila vetää remmissä, paimentaa kaikkia ja kaikkea joka liikuu ja on todella levoton. Mutta eipä voi kun peiliin katsoa! Muistelee ja miettii miten paljon me ennen milan kanssa touhuttiin, päivittäin! Nyt niin paljon muuta, että omat voimat ei vain riitä. Onneksi kuukauden päästä maisemanvaihdos ja koulu joka painottuu vain koiriin! Varmasti saa taas intoa ja motivaatiota treenata kun kaikki muutkin touhuavat koiriensa kanssa. Ja varmasti tästä myös nyt vapaapäivinä saadaan kiinni normaalista arjesta kun on nuo isoimmat muuttokuormat kannettu. Vielä pari rytkäystä pitäis tehdä vanhalle kämpälle. Ja siellä olevalta koneelta kopioida kaikki omat tiedostot, kuten valokuvat.

No, jotta ei ihmiset täysin luulis, että olen tuon koiran heitteille jättänyt niin kerrotaanpas miten ollaan työstetty Milan remmissä kävelyä. Kuten edellä kirjoitin niin Mila on alkanut vetämään todella paljon remmissä. Aluksi oli ite niin sumussa ettei edes tajunnut kuinka tilanne oli huonontunut, kunnes joutui sairaslomalle selän takia. Silloin kun tuntui pienikin nykäys selässä. Pysähtyminen aina Milan vetäessä ei toiminut laisinkaan halutusti, koska Milalle oli ihan ok vaikka välillä pysähdyttiin. sitähän pystyi silloin haistella kukkia, katsella lintuja, muurahaisia... Ei puhettakaan kontaktista. Suunnan vaihto oli vain mukavaa vaihtelua ja vedettiin entistä kovemmin. Pieni nykäisy remmistä auttoi ja auttaa välillä, mutta jos on jotain uutta ja ihmeellistä, kuten toinen ihminen tai koira mukana niin ei mitään vaikutusta. Kävin sitten ostamassa Milalle ihan normaalit valjaat. Kerkesin jo itsekseni hiukan moittia ostostani, ajattelin tilanteen vain pahenevan, mutta kuinkas olikaan! Milan vetäminen on loppunut lähes kokonaan! Kun remmi kiristyy, mila hidastaa. Leikillä ja palkitsemisella ollaan saatu valjaiden myötä tosi hyviä tuloksia! Ei ole ollut vielä muita häiriötekijöitä, mutta jos ensin saadaan rauhassa homma toimimaan niin eiköhän se toimi sitten vaikka on häiriötekijöitäkin. Voihan olla että kun Mila tottuu valjaisiin, mennään takapakkia, mutta toivottavasti sitä ennen ollaan saatu niin hyvää ns. koulutuspohjaa luotua ettei mennä kovin paljoo taaksepäin.

Uusia kuvia tulee kun saan kopioitua ne vanhalta koneelta ja muistasin omistavani kameran ;) Mila kun on kovasti jo aikuistunut niin olisi mukava laittaa näytille.