Nyt olemme Milan kanssa siis aloittaneet täysin uuden lehden elämässä ja lähteneet opiskelemaan kannukseen kennel linjalle. Koulu on mukavan oloinen, samoin ihmiset ja koirat. Itse opetusta ei vielä sinäänsä ole ollut, vain sääntöjen läpi käymistä ja voin sanoa, että niitä on paljon!!

Milalle Kannus on ihan uusi maailmansa. On lehmiä, lampaita, hevonen, koiria, uusia ihmisiä, koneita, ääniä, hajuja... Lista on lähes loputon ja se kyllä on näkynytkin. Milan olemus on vielä kovin levoton, eikä keskittymisestä ole tietoakaan. Ensimmäinen yö meni stressatessa, kova läähättäminen ja paikan etsiminen veivät kaiken energian. Seuraava päivä meni kuitenkin jo paljon paremmin ja siitä edettiin sitten suurin harppauksin. Nyt Mila tuntuu jo ihan nauttivan olostaan ja miksi ei nauttisi, onhan paikka täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, nyt kun ne eivät enää tunnuta pelottavilta asioilta.

Ensimmäisellä aamulenkillä meinasin itse pissata housuihin kun piti tuolle nauraa. Pää kallellaan ensin katsottiin hevosta, sitten lehmiä ja lopulta listalla olivat lampaat, mutta kuinkas kävikään... Niille piti vähän haukahtaa... Mila ilme oli näkemisen arvoinen kun lammas vastasikin takaisin!! Vilahdus vain näkyi kun oli tyttö mamman jalkojen takana piilossa :) Siinä sitten seistiin ja ihmeteltiin ja voisin hyvin kuvitella miten milan aivot raksutti kun se yritti keksiä mitä olentoja nuo tuollaiset olivat. Mila kuitenkin totesi ne vaarattomiksi kun ne eivät hyökänneetkään päälle ja nyt aitauksen pystyy jo ohittamaan ilman että Mila edes katsettaan kohottaa ojanpenkasta.

Innolla odotellaan itse oppituntien alkamista. Tosin käytännön tunneille itsellä ei tuon jääräpään kanssa mikään mieletön hinku ole.

Niin ja vähän surullisempaa asiaa. Milan liikkuminen ei ole parantunut vaan melkeinpä huonontunut, joten huomenna soittelen eläinlääkärille ja varailen kuvauksiin aikaa. Tosin siihen voi vierähtää tovi, koska vakkari lääkärimme lähtee pitkälle kesälomalle, ja jos mila ei ala osoittamaan kivun merkkejä en kovin mielelläni muualle mene. Ilmoittelen täällä sitten mitä kuvauksissa selviää. Eriäviä mielipiteitä on jo ilmennyt tuttavien ja tuolla opettajien keskuudessa. Koulu on kuitenkin isossa osassa tässä asiassa, koska sairaan koiran kanssa en tuolla pärjää... Asia on selvitettävä että voi alkaa miettimään jatkoa... Toivotaan parasta, pelätään pahinta...