Taas on tuo uskomaton pentu ylittänyt itsensä. Eilen oli äitini miehen syntymäpäivät ja päätimme Milan kanssa lähteä tutustumaan uuteen ympäristöön.  Äitini sanoi, että juhliin ei ole tulossa paljoa vieraita. No kun tytön kanssa tupsahdimme paikalle neljän jälkeen, olikin tupa täynnä Milalle uusia ihmisiä, joista yksi oli jopa pieni veljentyttöni. Minulle tuli pieni paniikin poikanen, mutta Mila oli kuin kala vedessä!! Kävi häntä heiluen jokaisen moikkaamassa ilman minkäänlaista ihmetystä tai jännitystä uudesta paikasta!! Mieleni teki hyppiä, oli ihan voittaja olo! :D

Olen myös huomannu tässä, että Mila rakastaa tuota pikkuväkeä nykyään ennemmän kuin mitään! Aluksihan Mila jännitti noita lujaa liikkuvia ja äänekkäitä hahmoja, mutta nykyään on täysin toisin. Kävimme sunnuntaina pulkkamäessä ja sielähän niitä lapsia riitti, mieluisin oli 2-vuotias pikkusiskoni.Tarkasti Mila seurasi minne tämä meni. Samoin eilen olisi ollut kaikkein mieluisinta leikkiä veljentyttöni kanssa, harmi vain että veljeni tyttö aristaa koiria ja Mila, suuresta rakkaudestaan lapsiin huolimatta, on hiukan raju  leikeissään. Illan huvittavin tilanne syntyi kun Mila päätti napata tytön tutin!! Sai sen suuhunsa vielä oikein päin!! Harmi, ettei kenenkään kamerat ehtineet ikuistaa tätä hupaisaa näkyä! :D

Niin ja onhan Mila saanut ensimmäisen koirakaverinsakin! Läheinen ystäväpariskuntamme omistaa myös sekarotuisen koirulin. Pinja on reilu vuoden ikäinen neljän rodun sekoitus. Ja kokoeroa löytyy! :) Mila ei kuitenkaan ollut tästä moksiskaan! Tapaaminen meni oikein mallikaasti!! :D

Maanantaina lähdemme tutustumaan keskustan elämään. Silloin käymme myös hakemassa ensimmäiset rokotukset. Matolääke on annettu, tyttö mökötti minulle kaksi tuntia lääkkeen antamisen jälkeen. Oli Milan mielestä kyllä niin ällön makuista tököttiä!! :) Maha meni myös hiukan sekaisin, mutta rauhottui saman päivän aikana normaaliksi.

On mahtavaa omistaa näin sosiaalinen koiranalku! Ei tarvitse mitään tilanteita jännittää vaan voi täysin uskoa omaan koiraansa!