torstai, 11. marraskuu 2010

Milan paimennus!!

No niin nyt sitten sain sen kauan kaipaamani paimennusvideon! Nyt sitten alkaakin väkerrys, että miten saan sen tänne helpoten liitettyä..

Mutta.. aluksi siis Mila päästettiin vapaana katsomaan lampaita jotka olivat pyöröaitauksessa. Mila käy ensimmäisenä moikkaamassa kaikki ihmiset ja vain hieman kiinnostuu lampaista ja täytyyhän niille vähän haukkuakkin- tottakai, käyvät muuten päälle :)

Sitten oltais menossa aitaukseen, mutta ohjaajan pökö oli unohtanu kaulapannan reppuun, eli pieni katkos. Sitten nähdäänkin Mila hieman kuritonta käytöstä kun koitan ottaa kiinni.. enpäs tuukkaan- loikkia kauemmas, kunnes käsi menee taskuun ja saa namin *huoh* hienosti koulutettu koira ja silleen...

Sitten päästäänkin aitaukseen- ohjaajalle nousi tässä vaiheessa jo tuskan hiki pintaan... "liina löysällä" - jeps.. mitenkäs saat tämän yli-innostuneen olennon siihen tilaan... No onneksi opettajalla ei mennyt sormi suuhun vaan heti antoi meille paimenkepin käyttöön ja sillä saatiinkin sitten Milalle hieman töppiä häsläämiseen. Ja sitten alkaakin lampaille rähjäys... Opettajan kommentti kuitenkin kuuluu taustalla, eli tekee enemmän kuin useammat ensikertalaiset, koska se kuitenkin huomio lampaat- monet haukkuvat aluksi koska eivät tiedä mitä muutakaan tehdä ja Milallehan tuo räkyttäminen on luonnollisin toiminto tilanteissa joissa se on epävarma. Sitten meillä alkaakin mennä jo ihan hyvin- puoli kierrosta siis oikeastaan vain meni kunnolla räkyttämiseen, sitten ongelmia olikin oikeastaan vain käännöksissä.

Sitten päästettiin liinasta irti ja lähdin lampaita kohti. Nämä rouvat olivat harvinaisen itsepäisiä, koska niillä oli tehty paljon jo paimennusta, ne eivät tahtoneet ottaa Milaa tosissaan vaikka tämä niille kovasti haukkuikin :D  Ja sitten kuten videosta hienosti kuuluukin.. Tuli Milalle paniikkikakka! ja ohjaaja idioottina ei ollut taas oikein hommassa mukana vaan aikoi konemmaisesti korjata kakkaa - onneksi opettaja taas hieman oikaisi että tärkeämpääkin tekemistä oli juuri silloin...

Mutta mitäs sitten sanomaan - Mila alkoi rokkaamaan :D Kiersi hienosti lampaiden taakse ja piti niitä liikkeellä. Video loppui hieman kesken, mutta ei oltu enää kauaa tuon loppumisen jälkeen aitauksessa. Vaihdettiin hienosti suuntaa ja pari kertaa autoin menemällä lampaiden taakse, mutta ei sitä voi sanoa, kuin että Mila tajusin homman mahtavasti! Saatiin siis opettajaltakin kehuja upeasta ensimmäisen kerran paimennuksesta, Mila oli luokan paras!! :D :D Emme päässeet syksyllä toiste paimentamaan, mutta ensi vuonna olisi tarkoitus taas lähteä yrittämään!

http://www.facebook.com/note.php?created&&note_id=451372106749#!/video/video.php?v=1474437657196&oid=153346694681780

En nyt ymmärrä miksi en saanut sitä suoraan tähän linkitettyä, mutta tuosta sen voi katsoa..

keskiviikko, 3. marraskuu 2010

päivityksiä

Nyt on kyllä taas niin pitkä aika vierähtänyt, että oikein hävettää... Hengissä täällä siis kuitenkin ollaan. Merkittävimpiä tapahtumia hiljaisuuden aikana: Milalla oli viimoiset juoksunsa nyt syksyllä, oli lyhyet ja hyvin huomaamattomat kaikin puolin. Nyt sitten vain odotellaan hieman vielä kohdun palautumista ennen strerilointia. Leikkautan Milan kun koulusta alkaa Y-jakso joulukuun alussa, samalla reissulla olisi tarkoitus pistää typyyn siru- mahdollisia tulevia kisoja ajatellen.

Mila on siis edistynyt tässä ajassa todella hienosti, vaikka treenaaminen on ollut vähemmällä ja ehkä typy onkin kehittynyt eniten tällaisissa arjen askareissa. Esimerkkinä voisi antaa, että tämä minun pyöräkammoinen koirulini käpsyttelee nykyään poistiekseen pyörän sivulla samalla kun itse sillä ajelet. Todella hienosti on ymmärtänyt käskyt (oikea,vasen, eteen..yms.) ja myös sen että kun pyöräillään niin ei todellakaan voi itse päättää mitä hajuja haistelee. Paljoa emme ole pyöräilleet kun kuitenkin ottaa huomioon huoleni tuon koirulin rakenteesta, mutta luotettaa tuttavani kyllä vakuutti ettei mitään vaaraa tulisi olla kun koiran kunnon mukaan menee, eli siis hitaasti me tuolla körötellään :) Nyt tosin alkaa pyörätiet olemaan välillä jo jäässä eli meidän pyörätreenit alkavat jäämään ensivuoteen.

Muista treeneistä huomattavin oli paimennuksemme! Eli Mila pääsi syksyllä paimentamaan erään opettajamme lampaita. Video paimennuksesta on, mutta en ole saanut sitä vieläkään (!!!) itselleni. Treenin selostan mielummin tarkemmin sitten kun saan videon tänne liitettyä, mutta sanotaan vain että en ole koskaan ollut koirastani ylpeämpi! Todella positiivisesti yllätti! :)

Agilityssä olemme edistyneet myös ihan mukavasti- pelottava puomi menee jo nyt pois tiekseen ja kontaktille pysähdytään oikein mallikkaasti. Keinu on hiukan vielä arveluttava ja A:ta emme edes treenaa. Hypyissä kuuntelee todella mallikkaasti ja irtoaakin niille jo paremmin - nyt kun joku vain osaisi opastaa tätä ohjaajaa ettei aina kompastuisi omiin jalkoihinsa, saatikka koiraan :D Mukavaa tekemistä tuo agility kuitenkin meille molemmille on, tarpeeksi huumoripohjaista!

Toko menee samalla pohjalla oikeastaan mitä aijemminkin - syksyllä huomasi kyllä että kesällä ollaan otettu hieman rennommin ja temppuiltu vain tai tehty maastossa juttuja, mutta todella nopeasti Mila palasi entiselle tasolleen parilla treenillä ja nyt on myös petraantunut loistavasti. Paikallamakuusta ei kyllä helposti lähde häiriöinä ollut mm. toisia koiria leikkimässä, pujottelemassa, luoksetulossa (juosseet siis naaman ohitse) pallon heittelyä, vieraita ihmisiä yms. Todella hienosti pysyy paikallaan ja pitää kontaktia ja jaksaa olla paikallaan KAUAN! Tokon Alon paikallamakuun 2min luulisi menevän leikiten. Liikkeestä maahan menee myös nopeasti n.98% varmuudella jos ei paremminkin. Seuraamisen pitkäjänteisyys myös parantunut, tosin siinä ottaa vielä paljon häiriötä ympäristöstä. luoksetulo ja hyppy yhtä vahvoja mitä keväälläkin- hypyssä olen jättänyt nyt kosketusalustalla olevan lelun pois ja viskaan palkan hypyn toiselle puolelle kun Miltsu on hypännyt esteen ylitse. Luoksetulossa olen keskittynyt vauhtiin, eli todella harvoin pyydän sivulle vaan viskaan palkan taakse, jotta vauhti pysyisi hyvänä loppuun asti. Pintaan on noussut taas haaveet kilpailusta... Ensi keäänä jos pääsisi... Meillä vain suuren suuren suurena ongelmana tuo luoksepäästävyys.. enpä tiiä miten sen saisi kuntoon - ja tietysti ainut osa johon on pakko osallistua.. *huoh* treenit jatkuvat...

Meille on nyt kesän seurauksena tullut uusi intohimo- koiratanssi. Kesällä kun tosiaan oli itse siinä kunnossa ettei voinut mitään piirun päälle olevia tokoliikkeitä treenaamaan niin teimme Milan kanssa kaikenmaailman temppuja. Nyt sitten ollaan kämppiksen kanssa lyöty päämme yhteen ja mietitty erillaisia liikkeitä joita voisi sitten hyödyntää tanssin tahdissa. Tätä temputusta teemee oikeastaan päivittäin ja voi kun Mila tykkää! Mielikuvitus vain meinaa ohjaajalla loppua kesken - hyviä liikkeitä otetaan siis vastaan :D

Ja Sitten saadaankin aiheeseen haku. Se on ollut meillä päänvaivana tässä syksyn. Mila kun menetti mielenkiinnon maalimiehiin totaallisesti kun alettiin vaatimaan ilmaisua, joka ei siis Milalla ole vieläkään kunnossa. Opettaja kun sitä vielä ihanasti vaati ni ei ollut oiken muuta vaihtoehtoa- joka näkyi sitten tuloksissa. Onneksi meillä oli sitten toisen opettajamme haku-tunti (ei siis yleensä opeta meille käytäntöä) ja hän oli ihan pöyristynyt- ei ymmärtänyt miksi aremman koiran tulisi pysyä maalimiehen yhteydessä, saatikka koittaa ilmaista tätä! Helpotus oli suunnaton, nyt oli talon toisen henkilön sana ja tuki takana. Ja tänään tosiaan koin pitkästä aikaa upeimman tunteen koirani kanssa hakuilemassa. Menimme siis tässä lähellä oleville pesäkiville - suunnattoman kokoinen kallio, kivi, rykelmä jossa on siis onkaloita jos minkälaisia ja unelma hakuiluun. Olimme paikalla ensimmäistä kertaa ja niin siis lähdettiin koirien kanssa kiipeilemään ja tutustumaan kallioon. Voi kun tässä jo meinasin haljeta ylepydestä! Mila alun jännityksen jälkeen kiipeili, mönki ja hyppi kuin pieni apina! Tutki pienimmätkin onkalot- yksin! Täydet pisteet ropisi siis kotiin. Itse haku oli hauskaa- itsekkin maalimieheksi ryömein mitä pienempiin onkaloihin ja kyllä koirat olivat täpinöissä! Milalle tuli myös ensimmäistä kertaa ikinä useampi maalimies (3kpl) hauskuutena soveimme myös ettei ohjaajakaan saa tietää missä maket on- tuli siis ihan oikean hakuilun tuntua. Palkaksi olin maalimiehille antanut ruokaa- jos saisivat sillä Milan pysymään luonaan sen hetken ja sitten yhdessä leikittämällä' piilosta pois. Eka moke löytyikin helposti - oli edustalla olevasssa onkalossa, jonne Mila heti lähetyksen saatuaan ryntäsi - eikä aristanut maalimiestä lainkaan! Siitä sitten jännityksellä koira uudelleen sivulle ja uusi lähetys. Vähän oli hoomona ja seuraili tulenko perässä. Lähetin Milan sitten aikaisemmin kiipeämämme kiven ylitse ja ajattelin itse mennä toista puolta- hyvin meni kunnes alkoi kuulumaan säälittäää uikutusta. Reppana oli hieman turhan innoissaan mennyt sellaiseen välikköön ettei päässyt sitten hyppäämällä pois. Mamma apuun ja uudestaan töihin - ei näkynyt jännittämistä tai arkuutta tämän seurauksena, pikkeminkin polleampana jatkoi kivillä loikkimista. Jatkettiin siis kallion kiertämistä- kerran sai pyytää tarkistamaan yhden onkalon paremmin, mutta muuten tarkisti pienimmätkin kolot - opettajan sanojen mukaan "eihän sitä koskaan tiedä vaikka se olisi jotenkin päässytkin johonkin Milamaiseen piiloon" Tarkoitti siis sellaista pään mentävää koloa. :) Oppipa myös ohjaaja luottamaan koiransa nenään kun kutsui takaisin Milan lähdettyä kovalla vauhdilla monta piiloa ohittaen - ei onneksi tullut luokse ja pian ryökkiön välistä tultiinkin häntä heiluen maalimies perässä - hienosti tarkisti että pääsee onkalosta ulos asti. Ei voinu ku pyöritellä päätään ja ihmetellä koiran uskomatonta hajuaistia. Tarkistettiin sitten väliin jääneet onkalot ja jatkettiin kierrosta. Aloin sitten ihmettelemään kun Mila alkoi hyppimään kalliota vasten ja nenä taivaissa kulkemaan ja opettajan kehuja uskomattoman hienosta nenästä. Siinä sitten pyörin enkä nähnyt maalimiehelle mitään piiloa- kuitenkin opastin milan erään kallion osan yli - lohkare levisi "päällemme" mutta ajattelin moken olevan sitten varmaan toisella puolella. Mutta sinne päästyäni ei näkynyt koiraa tai mokea. pyörähdin ympäri ja olinkin kasvotusten iloisen koirani kanssa. Maalimies siis makoili lohkareen päällä. Hellästi ja varovaisesti meni Mila moken pään viereen ja kuonollaan pukkasi. Moke olikin ihmeissään "en ollu ees varma koskiko se, ku tottunu siihen että koirat melkeen ryntää päälle" :D Mila siis todellakin tiesi että maalimies on lähellä, ei vain itse keksinyt reittiä tämän luokse- onnellisen sattuman kautta sain sitten kuitenkin neuvottua oikein tien- vaikkakin eri ajatus mielessä. Treeneistä jäi todella mukava fiilis!

Esineruutu junnaa hieman paikallaan - vähän paremmin Mila tuo esineitä, mutta edelleen jää liian usein jopa metsään. Tässä kuitenkin kehitytään kokoajan ja hienosti Mila osaa etsiä jo useampaakin esinettä samasta ruudusta- tosin suuhunsa ei ota kuin omia tavaroitaan ja ilmaisee muut tuijottamalla.

Nyt hieman kuvia tämän päivän haku kohteesta. Itse treenistä ei valitettavasti kuvia saatu ja nämäkin näpsästy puhelimen kameralla, jotta ihmiset saisivat edes jonkinmoisen kuvan paikasta ja sen ihanteellisuudesta.

yksi mahdollisista onkalo-piiloista.

Kuvatkaan eivät siis anna kuvaa sittä kuinka suuri paikka oli tai kuinka monia tasoja ja piiloja siinä on, mutta parempi kuitenkin mitä epäselvä selostus.

 

Tulevaisuudessa koitan taas petrata ja kirjoitella blogiin säännöllisemmin ja lisäillä myös uusia kuvia Milasta. Ja kunnon selostuksen hienosta paimenestani heti kun saan videosta kopion itselleni.

tiistai, 13. heinäkuu 2010

Hengissä ollaan...

Siis ihan kunnossa ollaan, vaikka ei ole aikoihin tullut kirjotettua! Mitäs tässä olisikaan ehtinyt tapahtua..? No ehkä tärkein tapahtuman oli, että Mila oli sitten mamman ulkomaanmatkan "vieraalla" ihmisellä hoidossa. 2 viikkoa oli tuo hoitojakso. Ja ihminen ei ollut siis Milalle mitenkään kamalan tuttu, mutta todella mahtavasti oli heillä mennyt. Mila oli hoitajan mukana päässyt kulkemaan moniin erillaisiin tilanteisiin, ihmisiin ja paikkoihin. Ainoana miinuksena sanottakoon, että Mila lihoi hoidon aikana kilon :D Mutta niinhän lihoi tämä kirjoittajakin omalla lomallaan, joten suotakoon se toisellekin, nyt tiukka linja molemmin puolin ja arkeen paluu.

Milan kanssa ollaan tässä kesällä koitettu tosiaan panostaa tuohon uusiin asioihin ja tilanteisiin tutustumiseen. Ollaan oltu lasten jalkapallo yms. pelejä seuraamassa kentän laidalla, kaupan pihassa pyöritty, tavattu uusia koiria ja käyty yhteislenkeillä (tavoitteena ettei Milan tarvitsisi paimentaa koko porukkaa vaan voisi keskittyä vaan omaan kulkemiseensa) ja käväistiinhän me nyt agilitykisoissakin laidalla istuskelemassa. Tuohon kisareissuun olin enemmän kuin tyytyväinen. Mila otti hyvin vähän pulttia, vaikka oli toinen koirakin mukana. Kummallista kyllä jotkut koirat ottivat typyä päähän ja niille piti rähistä, vaikka monet muut menivät ohi paljon lähempääkin. Tätä toista koiraa ei myöskään kukaan saanut tulla liian lähelle tai alkoi puolustaminen. Hyvin Mila kuitenkin kuunteli ja palasi maanpinnalle, ettei mennyt missään vaiheessa täysin lukkoon. Kävellen ohitukset ovat Milalle paljon hankalampia mitä paikallaan. Kuitenkin olen siis tuohon reissuun todella tyytyväinen ja uskaltaa ihan hyvillä mielin vastaavaa kokeilla uudestaan. Treenaamallahan tuota ongelmaa vain saadaan pienennettyä.

Tokon treenaaminen on jäänyt hävettävän vähälle... Esine- etsintää ollaankin sitten otettu suhteellisen aktiivisesti. Välillä ihan oikeaa ruutua ja välillä taas rennommin vaan olen viskannut lelun umpimetsään, pusikkoon ja lähettänyt Milan hakemaan. Palautus paranee hetki hetkeltä. Eilen ja tänään kun otettiin rennompaa etsintää niin palautti ihan oikesti jopa käteen?!!? Tämä kun saataisiin nyt ihan tavaksi eikä niin että jäädään riekkumaan sen lelun kanssa/ jätetään n. metrin päähän.

Muuta aktivointia ollaankin sitten harrastettu hyvinkin suurella innolla. Mila esimerkiksi eilen tajusi vihdoin ja viimein pyykkikoneen tyhjentämisen idean!! :) Isommat ja painavammat vaatteet vaativat vielä avustusta, mutta sukat yms. typy kaivaa ihan itse sieltä koneen syvyyksistä :) Hyvä syy siis itselläkin pestä aktiivisesti pyykkiä kun on innokas apuri sitä tyhjentämässä :D Muuten ollaan vain otettu perinteisiä herätyskellon sammutuksia, koiratanssin liikkeitä yms. yms. Näitä rentoja liikkeitä Mila tekee AINA 110 lasissa!  Ja näin kuuma kun on ollut niin ei mitään kilometrilenkkejä jaksakkaan tehdä, joten ollaan vain sisällä viileässä aktivoitu. Harmillisesti kun autokin meni hajoamaan ni ei oikein päästä mihinkään veden äärellekään läträämään :/

perjantai, 14. toukokuu 2010

Hiljaiseloa

Täällä taas omistaja sairastelee. Hienosti sopeutuvainen tuo koiruli kuitenkin on, eikä tekeminen nyt ihan täysin ole onneksi jäänyt, eilenkin nautimme kauniista kesäisestä ilmasta monta tuntia ulkona kierrellen. Ensin sai Mila aimo annoksen lapsiin totuttelua kun mentiin isän pihalle pikkusiskoa moikkaamaan. Liian innokas on tämä kaveri tuon pikkuväen kanssa, ja eipä voi lapsia syyttää jos pelottaa kun ankara meteli pitää ensin nostaa, kunnes haistelemaan pääsee. Miten lie tuon möykkäämisen tuolta pois saisi? Todella hienosti sitten meni kuitenkin lopulta. Pikkusisko lähti naapurin lapsien kanssa leikkimään, eikä Mila lainkaan kiihtynyt juoksemisesta, huutamisesta tai trampoliinilla hyppimisestä. Silmäili vain lapsosia ja haisteli menemään ihan rauhassa. Pikkusiskoni piti kuitenkin pysyä mieluiten tämän hienon paimenen silmien alla. Tämän kesän tavoitteena on saada Milan remmikäytös vihdoinkin tottaallisesti kohdalleen, sekä tuo tervehtiminen, ei tarvitse rähistä, hyppiä, vetää kun ihmisiä tavataan. Voi ihan rauhassakin mennä rapsutettavaksi. Lapset, koirat ja polkupyörät tulevat siis myös totuttelun listalle. Tavoitteena on myös saada tokon ALO liikkeet kohdalleen. Liikkeestä maahan, liikkeestä seis, seuraaminen juostessa sekä hyppy vielä enemmän tai vähemmän työn alla. Kaikki se osaa perusteena, mutta ei vielä kisakunnossa ole mikään edellä mainituista.

Sitten laitetaas kuvia kun kirjoittaja innostui leikkimään kentsussa erillaisten saksien kanssa ja sais siis tämän mörrimöykyn turkkia hieman kevennettyä. Vielä on hieman kesken ja taitoa noiden saksien kanssa saa runsaasti kehittää.

Tässä siis Mila ennen käsittelyä

Ja sitten noin viikko saksimisen jälkeen

Milalta siistittiin siis korvakarvat, ohennettiin kaulusta sekä housukarvoja runsaalla kädellä, joka ei kyllä kyseisissä kuvissa näy. Ensimmäistä kertaa käytettiin myös furminaattoria, ihan ok laite, mutta piti kyllä epämiellyttävää ääntä, eli ei tarvitse kyllä itselle hankkia. En usko että Milan turkki tai iho ainakaan kyseistä laitetta kovin korkealle arvosti. Vaikka kyllähän sitä pohjavillaa irtosi, ehkä kuitenkin perustan noihin vanhemiin keksintöihin, vaikka sitten ihan vain tähän pohjavillarautaan tai kampaan!

Tässä nyt sitten vielä hieman kuvia tuosta eilisestä reissustamme. Ei oikein koira ollut poseeraustuulella ja tämä hihnan toinen pää oli taas vaihteeksi ihan hukassa kameransa kanssa, jonkinmoisia kuvia kuitenkin pitkästä aikaa.

 

torstai, 8. huhtikuu 2010

pintoja, tokoilua ja valeraskauttako?

Tänään oltiin sitten pitkästä aikaa taas käytännöntunnilla. Aluksi mentiin hallille tokoilemaan, harjoittelemaan ohituksia ja ilmaisua. Mila oli hieman poissaoleva, olisi liina ollut taas tarpeessa. Karkaili vähän väliä tekemään pienen rundin, mutta palasi kyllä todella hienosti kutsusta luokse. Keskittymisessä olisi nyt kuitenki siis roimasti parantamisen varaa. Ovathan nuo treenit toki koiralle todella raskaita, nytkin teimme 5 eri pistettä, jossa kaikissa oli kontaktia ja koiran kovaa keskittymistä. Milan suorituksiin olen kyllä tyytyväinen. Takapään käyttö on hieman heikkoa noissa seurauksissa, mutta eipä me sitä kauheasti olla treenattukkaan. Käännökset siis menevät vielä heikoisti, Mila karkaa kauemmas tai meinaa jäädä alle. Pujottelun seuraamalla taitaa kyllä ihan hyvin, mutta suorat kulma-käännökset tökkivät. Toisaalta taas sivulle tulo on erittäin mallikas, varsinkin kun sitä tänään vielä peilin kanssa hiottiin, tästä saimme myös kehuja. Hyppy luonnostui myös hyvin mallikkaasti, odotti hienosti käskyä ja lähti vauhdikkaasti. Rohkenin jopa kokeilemaan kerran, että jätin lelu palkan maasta (palkka lentäisi vasta omasta kädestä), mutta sille taitaa olla vielä hieman liian aikaista, koska kesken hypyn näki oikein että Milan keskittyminen herppaantui ja alkoi etsimään palkkaa ja seuraava hyppy olikin sitten hieman ponnettomampi. Teki molemmat hypyt kuitenkin, vauhti vain heikompi.  Lopuksi teimme vielä ilmaisun harjoituksia, Milallahan tämä on hieman heikohko ja nyt veti oikein pohjat... Menin itse piiloon, jotta saisin vihdoin tuota haukkua yhdistettyä henkilöetsintään. Mila kävi hyvin pikaisesti tsekkaamassa että oli löytänyt minut ja jatkoi sitten nuuskimista ympäriinsä- liina siis olisi taas ollut kova sana!! Pitkästä aikaa poistin sen treeniliivin taskusta. Noh.. kotiläksyä siis tuli. Ilmaisu tulee saada vahvemmaksi eikä koira saa lähteä maalimiehen luota huitelemaan muualle.

Hallilta  tulimme sitten koululle tekemään vielä esine-etsintää ja verstaamme pintoja. Mila teki yhden ihan ok etsinnän. Nuuski kyllä hienosti ja kaikki koneet ja nurkat käytiin kyllä haistelemassa, mutta oli varmasti löytänyt esineen aikaisemmin, mutta ei sitten oikein tuntunut hoksaavan että tämä se oli, koska lopulta kun tuli se suussa niin oli hieman epävarman oloinen, eikä lainkaan riehakas itsensä. Noitten hakujen kanssa täytyy siis tehdä hieman työtä ettei voi ottaa niitä noin ylimalkaisesti.

Lopulta kävimme siis viellä verstaamme pinnoilla- siinä vasta homma mistä Mila tykkää! Saa ihan luvan kanssa tutkia kaikki mahdolliset kolot ja saa siitä vielä palkkaakin. Ei mitään arkuutta oli sitten kyseessä metallipöytä, lattiakaivot, työkoneiden vierusta/päällynen, pikkuiruiset onkalot jne. Kaikki mennään tutkimaan häntä pystyssä! Hienoa seurata Milan tällaista työskentelyä! :)

Tässä pääisäisen aikaan heräsi myös pieni epäilys, että olisiko Milalla ollut pienet valeraskauden päällä. Hyvin lievä on kyllä ollut, mutta pesää on rakennettu oikein urakalla. Päiväpeitteet, pyykeet, omat peitot on pöyhitty kyllä moneen otteeseen ja huolellisesti, erästä pehmolelua on pitänyt myös hoivata- kuitenkaan muodostamatta minkäänlaista "pakkomiellettä" pentuun vaan on se välillä unohtunut ja kelvannut leikkiin ja riepotettavaksi, mutta sitten tietysti pesään kantaen ja hoivaten kuntoon :) Nyt tuon pesän rakentaminenkin on tänään jo hiljentynyt ja lelun hoivaaminen jäänyt huomattavasti vähemmälle. Liekö valeraskautta ollut vai vain jokin vaihe. Juoksut olivat siinä tammi-helmikuun vaihteessa.

Mila on myös alkanut löytämään omaa luonnettaan takaisin. Talon koiria ei tarvitse enää komentaa 24/7 vaan voi jopa riehakkaan noutajan kanssa pistää ihan riehakkaaksi painiksi ja juoksuksi. Eräs kämppikseni on myös Milaa ihan ilman syytä jänskättänyt ja nyt sitten on taas alkanut uskaltautumaan lähelle. Olisiko nuo ensimmäiset juoksut sitten kuitenkin pyörittänyt koira paran päätä näin urakalla?

Lenkkeilystä voidaan taas paremmin nauttia kun tiet ovat sulaneet ;) Rapa tien reunustoilla ei häiritse yhtään niin pahasti mitä vesilammikoit :D